KOLLEKTIIVI KOLERA LOPETTAA TOIMINTANSA // JULKAISUVAPAA HETI

Vaikka tiedotteet ovat harvoin minämuotoisia, olen tiedotteen kirjoitushetkellä viimeinen Kolera-kollektiivin jäsen, enkä voi puhua entisten tekijöiden puolesta.

Olen siis Susinukke Kosolanakin tunnettu Daniil Kozlov. Perustin Koleran 2013. Sen piti olla kollektiivi, joka keskittyisi julkaisemaan runoutta, kokeellista ja yhteiskunnallista kirjallisuutta. Toimintansa aikana se julkaisi 21 nimikettä, jotka ovat saaneet kiittävän vastaanoton lisäksi ehdokkuuksia ja palkintoja. Joukosta löytyvät muun muassa Tanssiva karhu -palkintoehdokkuuden pokanneen Virpi Vairisen Kuten avata äkisti sekä Aura Nurmen Kalevi Jäntti -palkittu Villieläimiä, joka oli myös ehdolla Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi. Julkaisimme myös anarkismin perusteoksen Nicolas Walterin Anarkismista sekä ranskalaisen vallankumouksellisen kollektiivin Näkymättömän komitean pamfletin Tuleva kapina.

Vaikka nyt olenkin Koleran ainoa jäsen, näin ei tietenkään ole aina ollut, vaan se on ollut erilaisten löyhempien ja tiiviimpien ihmissuhteiden ja toimijoiden verkko. Haluan erikseen kiittää Laura Kurkilahtea, joka oli apunani Koleran ensiaskelten aikaan 2014-2017 ja vastasi pitkälti Koleran ei-kaunokirjallisesta osuudesta toimittajan ja kokoajan rooleissa, sekä vuodesta 2016 vuoteen 2017 kustannustoimittajan ja oikolukijan rooleissa sekä tiedotuksessa ja markkinoinnissa avustanut Virpi Vairinen.

Syyt kustantamon lopettamiselle ovat käytännölliset. Kolera kasvoi epämääräisestä kellariprojektista suhteellisen varteenotettavaksi toimijaksi runouden kentällä. Pyrin jatkuvasti parantamaan Koleran teosten laatua – niin painoteknisesti kuin sisällöllisesti ja graafisestikin. Toiminnan eksponentiaalisesta kasvusta ja ehdokkuuksista huolimatta myyntimäärät kuitenkin kasvoivat tasan sen verran, että oli ainoastaan mahdollista kattaa toiminnan kasvusta syntyneet uudet kulut. Tämä johti siihen, että Kolerasta tuli minulle melko nopeasti kokopäiväilmaistyö, johon liittyi myös iso vastuu. Käsissä pidettävien lankojen määrä moninkertaistui. Ja minulla on pienet kädet, joilla piti joskus se leipäkin ansaita.

Se, ettei marginaalista kirjallisuutta kustantava Kolera pystyisi tuottamaan voittoa kirja-alan nykyisessä tilanteessa, on toki ollut alusta asti selvää. Elämme aikaa, jolloin voi usein liioittelematta sanoa, että runokirjan ylistävä arvostelu Helsingin Sanomissa poikii enemmän runoilijoiksi haluavien käsikirjoituksia kuin kirjatilauksia. En kuitenkaan kykene palauttamaan Koleran toimintaa kestäväksi tinkimättä minulle tärkeistä asioista, kuten kirjojen laatu – niin fyysinen, visuaalinen kuin sisällöllinenkin. Olen ylpeä siitä, mitä kollektiivi on saanut aikaiseksi, toimintamme ja kustannustoimitusprosessiemme perusteellisuudesta ja kirjaesineidemme estetiikasta, sekä tietenkin joka ikisestä meiltä julkaisseesta kirjailijasta.

Käytännössä lopettaminen tapahtuu kahden vuoden aikataululla, ja Koleran elintoimintoja lopetetaan yksi kerrallaan. Tänä keväänä julkaistut Jere Vartiaisen Minuus | Miinus ja Saara Metsärannan Meitä vasten hukkuneet jäävät Koleran viimeisiksi julkaisuiksi, mutta myynti jatkuu normaalisti. Vuoden 2019 syksyllä Kolera myy varastoaan tyhjäksi alennusmyynnein, jonka jälkeen Kolera täyttää yksittäisiä tilauksia vuoden 2020 kesään. Kaikki, mikä jää, lahjoitetaan kirjailijoille tai sopimuksesta muille tahoille.

Haluan poistuessani nostaa hattua kulttuurialan toimijoille, jotka järjestävät runofestivaaleja silkasta rakkaudesta runoon; kirjoja säkeissä paikasta toiseen roudaaville pienkustantajille, jotka ovat valmiita maksamaan tappiot omasta pussista ja terveydestään; apurahatahoille, jotka tietävät, ettei maailma pärjää ilman runoutta; isojen kustannustalojen sisällä marginaaliin sysätyn kirjallisuuden puolia pitäville henkilöille sekä lehdille, jotka vielä kehtaavat tehdä kirja-arvosteluja muustakin kuin isojen talojen romaaneista. Tietenkin nostan hattua toivoen, ettei tällaista tarvitsisi tehdä, että jokainen voisi saada tästä ansaitsemansa leivän, tämä ei ole kannanotto ilmaisen työn tai tappiollisen liiketoiminnan puolesta, saati hatunnosto jonkinlaiselle ammattitautimaiselle burnoutmarttyyriydelle. Mutta toistaiseksi meillä on olemassa vain tämä maailma ja sen realiteetit. Nostankin hattua heille, jotka näitä realiteetteja haastavat. Tuolloin koen nostavani hattua runoilijoille.

Lisätietoa, yhteydenotot:
allas ät kolera-kollektiivi.fi

KOLERAN KEVÄT 2018 ON VALMIS

Tänä keväänä Kolera julkaisee kaksi runoteosta. Runoteoksista toinen on esikoinen, ylöjärveläisen Saara Merirannan Estoniaa käsittelevä teos. Toisena kokoelmana Kolera julkaisee oululaisen Jere Vartiainen kolmannen runoteoksen Minuus | Miinus.

Ylöjärveläisen FM. Saara Metsärannan (s. 1984) kuvarunoudesta ammentava esikoinen käsittelee erään sukupolven traumaa, Estonian uppoamista. Meitä vasten hukkuneet -teoksen ensimmäinen versio on kirjoitettu Metsärannan työskennellessä Silja Linella, ja meren läheisyys on aistittavissa kirjan sivuilta. Metsärannan kieli liikkuu luontevasti konkreettisen ja dokumentoidun tapahtuman ja siitä nousevien valtavien abstraktien kysymysten ja pelkojen välillä. Muun muassa kustannustoimittajana työskennellyt Metsäranta on voittanut Pirkanmaan kirjoituskilpailun vuonna 2013 ja hänet valittiin yhdeksi vuoden 2017 Nuori Voima -lehden runodebytanteista.

Koleran toinen runoteos on oululaisen psykologin Jere Vartiaisen (s. 1983) kolmas teos Minuus | Miinus. Teos on monimuotoinen ja intiimi, raa’astikin maskuliinisuutta käsittelevä. Populaarikulttuuria ja visuaalisia elementtejä hyödyntävä kokonaisuus nostaa esille ja purkaa palasiin miehen identiteettiin kuuluvia tunteita. Vartiainen on lavarunouden vuoden 2014 Suomen mestari ja hänen runojaan on julkaistu myös Tuli&Savussa, Lumoojassa, Nuoressa Voimassa sekä Kulttuurivihkoissa.

KOLERAN SYKSYN JULKAISUT OVAT NYT TÄÄLLÄ

Turkulainen runouteen ja yhteiskunnalliseen kirjallisuuteen erikoistunut kustantamo Kolera julkaisee syksyllä 2017 kaksi teosta. Poikkeuksellisesti luvassa ei ole esikoisrunoilijoita vaan kumpikin tekijä on suomalaista kirjallisuutta seuranneille jo ennestään tuttu.

Kolera levittäytyy myös kaunoproosan puolelle kirjailija ja kääntäjä Ville-Juhani Sutisen teoksella Matrjoshka 13. Sutisen romaanissa venäläissuvun edustajien tarinat menevät päällekkäin ja sisäkkäin. Teoksen omintakeinen rakenne avaa kerros kerrokselta esiin perheen arkiset ilot ja surut, pienet ja suuret salaisuudet, sekä loputtomat kertomukset, jotka rihmastoituvat Pietarin kaupungista eri suuntiin, Ukrainaan, Suomeen, ja aina tarinankerronnan ja kielen alkujuuriin asti.

Sutinen on julkaissut niin runoutta, esseitä kuin romaanejakin, ja kirjoittanut tietokirjoja yhteistyössä muiden kanssa. Lisäksi Sutinen on suomentanut useita maailmankirjallisuuden klassikoita.

Toinen syksyn 2017 julkaisuista on turkulaisen Virpi Vairisen toinen runokokoelma Ilmanala. Esikoisteoksellaan Kuten avata äkisti (Kolera 2015) Tanssiva karhu -ehdokkaana ollut Vairinen jatkaa aiemman kokoelman viitoittamalla kokeellisen runouden tiellä. Kuvallisuuden mahdollisuuksia tutkiva teos hahmottaa murroksen vaiheessa olevaa ympäristöä ja tilaa. Kieli, merkit ja kuvat limittyvät, sulavat ja yhdistyvät kokonaisuuksiksi, jotka eivät ole enemmän kuin osiensa summa vain siksi, että kyseessä on plussalaskua esoteerisempi laskutoimitus.

Virpi Vairinen on turkulainen väitöskirjatutkija sekä kokeellisen ja digitaalisen runouden sivusto Nokturnon päätoimittaja.

AIKA EI PYSY PAIKALLAAN JA SIKSI LIIKUMME MYÖS ME 12.2.2017

Koleran edellinen vuosi oli antoisa, Aura Nurmen teos sai kunniamaininnan Helsingin Sanomien esikoiskilpailussa ja Kalevi Jäntin palkinnon, Virpi Vairisen teos oli ehdolla Tanssivaan karhuun. On kuitenkin aika siirtyä eteenpäin, on aika julkistaa ladattava tiedote, joka vastaa kysymyksiin Koleran kuulimisista, suunnitelmista ja maaliskuussa julkaistavista runoteoksista. On luvassa niin esikoista kuin toisinkoistakin, kuten myös pieni kurkkaus syksyn kattaukseen. Teoksia voi tilata ennakkoon suoraan Koleralta tiedotteessa olevasta osoitteesta, ja lähipäivinä myös Adlibriksesta.

KOLERAN KEVÄÄN JULKAISUT! 30.5.2016

Kollektiivi Kolera ilmiantaa uudet julkaisunsa! Tällä kertaa tarjolla uusi möykky esikoisrunoilijoita, Helsinki Poetry Connectionin puheenjohtajana ja lavarunoilijana tunnettu Aura Nurmi sekä kirjallisuuslehdissä ja antologioissa julkaistu turkulainen opettaja Eija Tammisto. Ladattavan PDF-esitteen tietoineen voit ladata suoraan tästä.

Aura Nurmen teos Villieläimiä on runouden abstraktisuuden vaatimuksia rikkova, ruumiillinen ja lähes tarinallinen runoelma välinpitämättömistä vanhemmista, niiden lapsista, jotka kasvoivat vanhempiaan vahvemmiksi.

Eija Tammiston teos Naisen todistuksen mukaan ketään ei saa tuomita on kaunis, kuulas ja minimalistinen runoelma sukupolvien yli kaikuvasta kivusta. Miten se muuttaa muotoaan. Ja nainen omaansa sen perässä. Tämän lisäksi julkaisemme ranskalaisen Näkymättömän komitean Yhdysvallassa asti kohauttaneen teoksen Tuleva kapina. Se on vallankumouksellinen pamfletti, joka asettuu filosofisesti ranskalaisten radikaalifilosofien jatkumoon ja esteettisesti situationistien ja lettristien räjähdysherkkään retoriikkaan.

Koska pidämme tasaluvuista, niin neljäs julkaisu on Anarkistisia työväenlauluja -niminen laulu- ja nuottikirja, johon on koottu – nimensä mukaisesti – anarkistisia lauluja 1800-luvun loppupuolelta 2000-luvulle. Kahdeksan laulua on käännetty ja nuotitettu soitettavaksi ja käytettäväksi, mutta myös varustettu saateteksteillä, jotka avaavat laulujen syntyhetkiä ja -historiaa. Teoksen on koonnut, toimittanut ja kääntänyt Nikola Kurkilahti.

Lisätietoa kirjoista sekä ladattava pdf-muotoinen esite löytyy TÄSTÄ linkistä.

Lisätietoa, arvostelukappaleet, valokuvat, kirjailijoiden yhteystiedot: allas@kolera-kollektiivi.fi

Terveisin,
Koleran väki